ESEK ja LUSES ovat nyt MES

Kolumni

ESEK ja LUSES ovat nyt MES


Hannu Saha

Kuva: Jacek Walczak

Musiikkiala on viime vuosina päämäärätietoisesti yhtenäistänyt rakenteitaan. Monien uhkien alla on ymmärretty paremmin yhteistyön merkitys, ja pieniä yhteisöjä on yhdistetty suuremmiksi. Musiikin tukiorganisaatioina toimii kaksi rakennetta: yhtäällä yleinen ja koko alalle yhteinen tiedotuskeskus Music Finland sekä toisaalla Musiikin edistämissäätiö MES, johon yhdistyivät ESEK (Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus) ja LUSES (Luovan säveltaiteen edistämiskeskus). MES­in tehtävä on huolehtia musiikin alan hyvinvoinnista ja monimuotoisuudesta tuki- ja edistämiskeinoin.

MESin taustalla olleilla ESEKillä ja LUSESilla on komea historia musiikkikulttuurin tukitoimien määrärahojen jakajana. Vuodesta 1983 lähtien ne ehtivät tukea suomalaisen kulttuurin hyvinvointia yhteensä noin 60 miljoonalla eurolla. Tämän hetken euroiksi muutettuina, rahanarvon muutokset huomioiden, summa on vielä paljon suurempi. Huomattakoon myös, että laskelmissa ei ole mukana LUSESin vuosia 1970–1994, jolloin määräraha käytettiin epäsuorasti silloisen Musiikin tiedotuskeskuksen toiminnan pyörittämiseen.

On tärkeää huomata, että ylivoimaisesti suurin osa jaetusta musiikkikulttuurin tuesta on luonteeltaan yksityistä, ulkomaisista esityskorvauksista tai hyvitysmaksuista kertyvää. Kun Suomi ratifioi nk. Rooman sopimuksen vuonna 1983, ulkomaiset äänitteet tulivat myös Suomessa esityskorvausten alaisiksi. Silloin sovittiin ulkomaisten oikeudenomistajien kanssa järjestelyistä, joiden nojalla pääosa ulkomaisille oikeudenhaltijoille kuuluvista äänitteiden esityskorvauksista jää Suomeen käytettäväksi alan yleisten toimintaedellytysten edistämiseen.

Vuodesta 1984 otettiin käyttöön myös kulttuurituotteiden taltioinnin aiheuttaman tulonmenetyksen korvaava ns. kasettimaksu, joka terminä muuttui hyvitysmaksuksi digitaalisen tallentamisen myötä. Merkittävä osa keräitystä hyvitysmaksuista on käytetty taiteen edistämistehtäviin.

Hyvitysmaksua jakaneiden edistämistoimintaa harjoittavien tukirakenteiden saama suora valtionapu on ollut aina pieni, esimerkiksi viime vuonna ESEKin valtiontuki oli vain 150 000 euroa (josta erityistehtävään eli kuorojoen kiertuetoiminnan avustuksiin suunnattiin 75 000 euroa), kun ESEKin koko jaettu tukivaranto oli yli kaksi miljoonaa euroa.

On hyvä lisäksi huomata, että ESEKin ja LUSESin tukitoimet suorastaan korvasivat jotakin valtionaputoimintana ennen ollutta, sillä muun muassa opetusministeriön erillinen äänitetuotannon tuki loppui 1980-luvun alkupuolella juuri tästä syystä. ESEKin kautta on lisäksi jaettu nk. VAKA-hankkeen kiertuetukena valtionavustusta erityisesti vapaalle musiikin kentälle 100 000 € (2011) ja 200 000 € (2012). Ne ovat olleet tärkeitä päänavauksia musiikin vapaan kentän toimintamahdollisuuksien parantamisessa.

Miksi MES?

Syitä MESin perustamiselle jatkamaan ESEKin ja LUSESin arvokasta toimintaa on useita. Olkoon niistä ensimmäinen asiakasnäkökulma. Sen mukaan ei ole ollut tarkoituksenmukaista, että kaksi erillistä tukiyksikköä tekee suunnilleen samaa työtä suunnilleen samoin päämäärin. Käytäntö on ollut, että varsin monen avustustyypin hakija on tehnyt kaksi erillistä hakemusta samaan kohteeseen.

Toinen perustelu olkoon toimistonäkökulma, jossa hyötynä on hakijan kannalta tuo yhden luukun periaate ja toimiston kannalta henkilöstön ja asiantuntijatoimikuntien määrän supistaminen.

Kolmas perustelu on taloudellinen ja se on alamme kannalta tärkein: valtiovallan on lähdettävä tukemaan musiikinedistämistoimia suoraan, koska kummatkin keskeiset edellä mainitut rahakanavat ovat olleet jo pitkään ehtymässä. 1990-luvun puolivälin jälkeen esityskorvauksia on tilitetty oikeudenomistajille ulkomaille, ja hyvitysmaksukertymät ovat pienentyneet teknisen murroksen tuomien muutosten myötä.

Tavoitteet ja haasteet

Pidän itsestään selvänä, että asiakkaamme oppivat toimimaan ESEKin ja LUSESin korvanneen MESin ehdoilla. Se on helppoakin, koska avustustoiminnan hyviksi koetut periaatteet eivät muutu oleellisesti. Pyrkimys on tietenkin, että edistämistoiminnan jakosumman tulee olla vähintään sama kuin ESEKin ja LUSESin jakamat tuet yhteensä. Lisäksi mukaan tulee uusiakin toimintamuotoja, kuten alkava residenssitoiminta.

Suoran valtiovallan osuuden kasvattamisen tulee olla MESin kehittämisen tärkein päämäärä. Harmillista on, että ajoituksemme ei juuri nyt ole paras mahdollinen valtiontalouden tilasta ja erityisesti kulttuuribudjetointiin kohdistuvista supistuspaineista johtuen. Tärkeää kuitenkin on, että pidämme kulttuuriministerin ja ministeriön koko ajan tietoisena päämääristämme.

Esityskorvausten ja hyvitysmaksun pieneneminen tulee korvata tuntuvalla suoralla valtiontuella, jotta korkeatasoinen, monialainen ja moniarvoinen musiikkikulttuurimme voi edelleen kehittyä. Tiedän, että henkinen tuki on olemassa ja että strategiset päämäärämme ovat yhteneviä. Mutta se ei riitä maailmassa, jossa raha ratkaisee.

Hannu Saha 

FT, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin professori ja MESin hallituksen puheenjohtaj


Ajassa


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2013

Selaa lehden artikkeleita